tiistai 16. joulukuuta 2014

Tank Slippers

Once upon a time, a friend posted a picture on facebook, asking if someone would like to make him the item in the pic. 
Naturally, after two days of "can I?", yours truly accepted the job. 

The item in question was a pair of tank slippers. 

I enjoy a challenge. Problem cracking is one of the things that makes my job rewarding. Also, getting to make something new and different is what makes me thrive. 
But. 
I bear a faulty gene. It's called the "do first, think later"-gene. 
Upon accepting the job (and its twin), I had absolutely no idea how to set about, what to do, when, and how. 
Luckily, I also possess a trait common to most Finns. When faced with a challenge, we tackle it, surmount it, and overcome it. 

So, without further ado, ta-dah! 

Olipa kerran kaveri, joka postasi kuvan facebookiin kysyen josko joku tekisi hänelle kuvan kapistuksen. Parin päivän tuumauksen jälkeen lupasin. Kyseessä olivat pahamaineiset tankkitohvelit.
Myönnän omaavani viallisen geenin, jonka ansiosta hankkiudun jatkuvasti hankaluuksiin. Geenin nimi on "tee ensin, tuumaa myöhemmin". Onneksi olen tasapainottavasti sinnikäs.
Toisinsanoin, osaan hakata otsalla kiviseinää kunnes pääsen läpi. 

There's a crochet pattern for Panzer tank slippers, but after reading the comments and googling about a bit, I decided not to bother with it. I mean, how hard can it be to make a pair of slippers? Or two? 
Turns out, quite hard. Had to think a LOT. 

Tankkitohveleihin on virkkausohje. Kommentteja lueskeltuani päätin olla ostamatta. Google jeesasi jonkinverran. Ajattelin, ettei tohveleiden virkkaaminen nyt niin vaikeaa voi olla, oon sentään ammattilainen.
Oli kyllä vähän haastavaa. Piti tuumata tosissaan. 

The slippers are made with 100% cotton yarn. I used mystery fabric to sew the lining, and filled it with polyester fibre. These babies are warm. 

Tohvelit on virkattu puuvillalangasta. Sisus on ommeltu mysteerikankaasta, ja täytetty polyestervanulla. Näissä ei varpaat palele. 

During the time it took me to make these, I couldn't help but wonder if the slippers would ever get done. The amount of bits and bobs surprised me, but after three weeks of crocheting, thinking, and sewing, they were done. 

Tekoprosessin aikana tuli väkisinkin mieleen, jotta tuleekohan tästä nyt yhtään mitään. Oli hirmuisesti pieniä osasia. Kolmisen viikkoa sain ährätä, mutta valmista tuli. Piru vie, kuten lähiseudun kirjakaupan setä tykkää sanoa. 

And of course I made two pairs. 
Both of these were a custom order, and I won't be making any more of tank slippers. Ever. It was fun, yes, but time consuming. 

Toki sain tehdä samanaikaisesti kaksi paria. Molemmat menivät omistajilleen, enkä minä aio tehdä enää yhtään paria. Kivaahan näiden kanssa oli, mutta aikaa ahmivat sen verran tehokkaasti, ettei pysty. 

Until next time. 
Love,
Heather

2 kommenttia:

  1. They're amazing, but I can understand why you'd never make another pair ... they look complicated!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you :)

      They were a bit complex, yes, and I now understand why crocheters everywhere are saying "never again!" after completing a pair :P

      Poista

... and leave some of the happiness You bring